Gwannatharin historia
Elementtien aika
Haltiain aika (1000-1500)
Yösusien aika (1501-2012)
Sekasorron aika (2013-2300)
Ihmisten aika (2301-2699)
Heräämisen aika (2700-~)
Saaren asutti Elementtien ajan alussa kuusi suurlohikäärmettä, jotka toivat mukanaan muutamia lohikäärmelaumoja.
Kuusi suurlohikäärmettä - jotka kaikki hallitsivat mestarillisesti yhtä elementtiä - hajaantuivat ympäri saarta jaettuaan kullekin niinsanotun hallintoalueen.
Veden lohikäärme, naaras nimeltä Esja jäi suureen metsään lähes saaren keskelle vahtien sen ja sen lähiympäristön elämää. Esja loi metsään lähteen, jota vielä tänäkin päivänä kutsutaan nimellä, jolla suurlohikäärme sitä kutsui.
Maan lohikäärme, pienikokoinen uros Nyagzar valitsi alueekseen suuren saaren kaakossa. (Saari liitettiin sittemmin sillalla pääsaareen) Saarelle ei ikinä annettu kunnon nimeä, mutta silloin tällöin sitä nimitettiin ja nimitetään yhä Nyagzarin saareksi. Lohikäärme antoi metsien vallata lähes koko saaren ja piti huolen (etenkin oman saarensa) maaperän hyvinvoinnista.
Tulen lohikäärme, suuri ja vahva Nagtri vetäytyi kaipaamaansa viileyteen suureen vuoreen, joka muuttui myöhemmin sokkeloiseksi lohikäärmenaaraan tehtyä sinne omia kulkureittejään. Nagtri piti suuresti arvoesineistä ja piilottikin vuoreen niitä aikansa kuluksi.
Tuulen lohikäärme, naaras jota kutsuttiin Sacreksi lensi luoteeseen Sysivuorten juureen. Hänen läsnäolonsa sai tuulet kulkemaan eri reittejä kuin tavallisesti ja niinpä vuoren syliin kerääntyi usvaa. Myöhemmin vuori liikkui kauemmas merelle ja usvan peittämä alue jäi kahden metsän väliin.
Valon ja pimeyden lohikäärmeet, joiden nimet ovat kadonneet kirjoituksista ja joiden olemassaolo alkaa olla kyseenalaista, viipyivät saarella jonkin aikaa. Juuri he nimesivät saaren Gwannathariksi ja kutsuivat merten takaa haltioita asuttamaan saarta lohikäärmeiden ja eläinten seuraksi ja johtajaksi. Haltioiden saapumisen jälkeen katosi ensin pimeyden suurlohikäärme ja pian hänen jälkeensä myös valon.
--------------------
Haltiain aika (Vuodet 1000-1500) Takaisin ylös
Haltioiden tulon jälkeen lohikäärmeet luovuttivat eläimistöä koskevan vallan haltioille, mutta johtivat itse saarta ja sen energioita.
Kului vuosisatoja, ja uusia lajeja päätyi saarelle ja syntyi siellä. Ihminen astui kuvioihin ja vetäytyi hieman syrjemmälle, jottei aiheuttaisi vahingossakaan häiriötä jalomman haltiakansan mielessä. Haltoiden kolmannen hallitsijaparin valta-aikana ihminen kuitenkin lisääntyi ja tarvitsi lisää elintilaa. He kaatoivat metsää reitiltään ja kuluttivat maaperää liiallisilla viljelmillään. Maan lohikäärme elvytti maan kerta toisensa jälkeen, mutta kun ihmiset eivät parantaneet tapojaan - päinvastoin, Nyagzar lensi haltioiden suurimmaksi kasvaneeseen kaupunkiin, Wariandiin ja kertoi asiasta valtiaalle ja valtiattarelle.
Haltiat puuttuivat asiaan, mutta ihminen ei voinut muuttaa tapojaan - heidän oli saatava elanto ja toimeentulo. Silloin Nyagzar suuttui ja nostatti maan ihmisiä vastaan. Kuultuaan asioiden laidan myös pitkään nukkunut Esja synnytti suuret sateet. Maan ja veden lohikäärmeiden toimesta ihminen saatiin taas aisoihin - vaikka siihen tarvittiinkin voimakeinoja.
--------------------
Yösusien aika (Vuodet 1501-2012) Takaisin ylös
Toisen kerran ihminen oli ongelmaksi, mutta silloin ei suurlohikäärmeiden tarvinnut herätä unestaan asiaa korjaamaan. Haltiasta oli haarautunut uusi laji, jonka lohikäärmeet nimesivät yösudeksi. Yösudet saivat ihmiset aisoihin ja veriseltä yhteenotolta vältyttiin.
Kun yösudesta lopulta polveutui susi ja sudesta koira, tuli nuoresta Tháronista saaren valtias.
Tällöin suurlohikäärmeet olivat jo lähes muuttuneet myytiksi, sillä heitä ei enää näkynyt juuri missään. Tháron oli oppinut hyväksi hallitsijaksi ja Gwannathar kukoisti. Ainoa ongelma oli taas ihminen. Laji oli taas alkanut lisääntyä ja kaiken lisäksi osoittautua vallanhaluiseksi.
Valtias Tháron, monen muun lailla, ei pitänyt tästä olenkaan ja haltiat, tuota pikaa monet muutkin lajit alkoivat tarkkailemaan ihmisiä. Lohikäärmeet olivat valinneet haltian hallitsemaan saarella, ja niin sen tulisi olla.
--------------------
Sekasorron aika (Vuodet 2013-2300) Takaisin ylös
Asia kehittyi hitaasti, mutta koko ajan huonompaan suuntaan, kunnes lopulta suuri joukko ihmisiä yritti tosissaan vallankaappausta. Vallankaappaus kasvoi lopulta sodaksi, joka harvensi niin haltioiden kuin ihmistenkin rivejä. Haltiat onnistuivat pysymään vallassa - olihan heillä muiden lajien kunnioitus. Ihmisiä surmattiin suuret määrät, ettei itsepäinen laji vain enää kasvaisi vaaraksi niin saarelle kuin sen asukkaillekin.
--------------------
Ihmisten aika (Vuodet 2300-2699) Takaisin ylös
Tháronin valta oli heikentynyt taistelun jälkeen, ja hän kärsi alati kasvavasta vihasta ihmisiä kohtaan. Hän tiesi tarvitsevansa kumppanin, jonka kanssa nostaa haltiat ja saari taas jaloilleen - ja tuhota ihminen. Moni piti ihmisen tuhoamista huonona ajatuksena ja vastustikin sitä, kunnes heidänkin kantansa muuttui. Ihmiset olivat häviönsä jälkeen jakautuneet kahteen - toiset alistuivat kohtaloonsa ja pitivät matalaa profiilia, kun taas toiset lisääntyivät ja heistä kasvoi vahvoja. Pian jälkimmäiset hyökkäsivät raivolla kostaakseen haltioille, jotka olivat ahdistaneet ihmisen nurkkaan. Viimeinen pisara oli, kun ihmiset hakeutuivat suurlohikäärmeiden alueille ja tuhosivat kaiken tieltään. Silloin suuri hyökkäysten aalto hävitti ihmisen melkein kokonaan ja ihmisen hyväksyviä oli aina vain vähemmän. Ihminen vetäytyi ja pysytteli mahdollisimman kaukana Wariandista ja muusta asutuksesta.
Samoihin aikoihin Suuren aallon kanssa Tháron oli löytänyt valtiattaren. Nainen oli voimakas ja kaunis, mutta vaikka hänen tulonsa jälkeen kaikki muuttui paremmaksi, hän itse oli lähes aina hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt. Kaikki ei ollut kohdallaan, mutta valtias ei kiinnittänyt siihen huomiota.
--------------------
Heräämisen aika (Vuodet 2700-) Takaisin ylös
Aikojen vaihtuessa valtiatar Alanis tuntui muuttuneen hieman avoimemmaksi ja surukin alkoi haihtua hänen kasvoiltaan. Hallitsijapari sai suosiota ja monet asiat paranivat. Uusia lajeja löytyi ja jotkut sanoivat jopa nähneensä suurlohikäärme Esjan metsässään lähellä Yangravonin lähdettä. Kun huhut suurlohikäärmeen heräämisestä kiirivät valtias Tháronin korviin hän muuttui levottomaksi ja äreämmäksi. Kului aikaa, ja monesti Tháron lähti Wariandista ja palasi viikkojenkin päästä. Huhuja liikkui, mutta niistä oli niin monia versioita, että kukaan ei ollut varma mistään.
Sitten hallitsijapari ilmoitti lähtevänsä kysymään Lunarin yösusilta, haltioilta ja aarnikotkilta suurlohikäärmeestä. Kun jonkin aikaa kului, saattue palasi takaisin Wariandiin - ilman valtiatar Alanista. Tháron sulkeutui linnan uumeniin, mutta kolmen kuukauden päästä hän jatkoi hallintotehtäviään ja silloin kaikki oli muuttunut.
Tháron, josta oli vihan sumentamana tullut pelätty, paljon välikäsiä käyttävä ja omiaan suosiva tyrannihallitsija, ei ollut onnistunut saamaan valtiatarta hengiltä, yrityksestä huolimatta.
Neljä vuotta Welanja-salanimen takana vaelteleva Alanis toipui ja herätteli toivoa paremmasta tulevaisuudesta ihmisten ja heidän kanssaan toimeentulevien mielissä, salaten olemassaolonsa niin Tháronilta kuin suurelta osalta kansaakin, myös perheeltään joka yhä asui Ûmonissa.
Valtiatar-arvonimeä pelkäävän Alaniksen neljännen pakovuoden lopussa suurlohikäärme Esja heräsi jälleen - naaras tapasi Alaniksen ja kehotti häntä lopettamaan piileskelyn. Kansa saisi rohkeutta kun tietäisi pidetyn valtiattaren olevan elossa - ja Tháronin valheiden sekaan piilottama yritys murhata Alanis tulisi julki.
